Jälleensyntyminen - Karma - Täydellisyys

Valoa kohti
Minä ja koira

Pekka Ervast (1875-1934) puhuu teosofisesta maailmankatsomuksesta, joka antaa uuden näkökohdan koko elämään.

Olen kirjoittanut otteen hänen puheestaan työhuoneeni seinälle itselleni mietiskeltäväksi.
                         ...
Ihmisen päämäärä on tulla täydelliseksi.
Jakainen ihminen syntyy tänne maan päälle monta kertaa.
Jokainen meistä on ollut täällä ennen.
Kuinka olisi selitettävissä, että meillä on erilaiset kyvyt ja erilaiset ominaisuudet. Ihmistä ei ole heitetty tänne umpimähkään.
Ihminen on sielu, joka vähitellen kehittyy.
Me olemme elämän koulussa ja se opettaa meitä.
Luonto antaa meille tilaisuuden tulla tänne yhä uudelleen.
Kun me synnymme tänne uudestaan, niin meillä on tallella ja käytössämme juuri se, mitä olemme itsekukin hankkineet täällä ennen.
Kun koetamme kehittää itsessämme epäitsekkyyttä ja rakkautta ja nöyryyttä, niin meille tulee olemaan kykyinä se, mitä nyt olemme täällä tavoitelleet.
Ihmisen täytyy tulla täydelliseksi joko vapaaehtoisesti rakkaudesta elämään ja sen totuuteen, tai suurten kärsimysten kautta.
Toinen merkillinen oppi on, että emme koskaan voi kärsiä väärin, vaan ainoastaan tehdä väärin.
Jos minua petetään tai sorretaan, niin minä en kärsi syyttömästi; minä ainoastaan niitän jotakin, jota olen ennen kylvänyt.
Ihminen voi tehdä väärin, mutta ei kärsiä väärin.
Tätä kutsutaan karmaksi.
Se kertoo luonnon syysuhteista, lakisiteistä.
TÄMÄ ON TIETEELLINEN TOSIASIA.
Luonnossa ei ole sattumaa.
Me voimme erehtyä ja tehdä väärin, mutta emme voi kärsiä väärin, sillä se mikä meitä kohtaa, on juuri seurausta omista teoistamme.
Kärsimykset häviävät kun lakkaamme tekemästä väärin, lakkaamme olemasta itsekkäitä.
Taas ne, jotka tekevät vääryyttä, niin he valmistavat itselleen tulevaisuuden, jossa he saavat kärsiä siitä.
Täydelliseksi tuleminen ei ole vain teoreettinen mahdollisuus.
Sen todistavat Buddha budhalaisuudessa, Khrisna hinduismissa, kristinuskossa Jeesus Kristus jne jne...

(Näin siis Pekka Ervast)
                                             ....

Omat mietiskelyt;

Kun olen näitä asioita pohtinut, niin en ole enää halunnut toimia karman välikappaleena.
Olen opetellut olla tekemättä vastarintaa pahalle.
Sitä, että antaa toiselle samalla mitalla takaisin, kutsutaan kostoksi.
En halua kostaa.
Jos kostan toiselle pahan teon, en maksa omaa alkuperäistä karmaani elämälle.
Lyömällä takaisin jää oma alkuperäinen karmavelkani taakakseni odottamaan seuraavaa elämän takaisinmaksuyritystä.

Mutta posken kääntämällä, (usein kärsimällä) ja mietiskelemällä asiaa, kasvan ja kehityn ihmisenä.
Hyödyn henkisistä kärsimyksistäni.
Mutta joskus ihminen katkeroituu, ja silloin henkinen kasvu tyrehtyy.
Katkeroituneen mielen voi kuitenkin muuttaa luovaksi voimaksi.
Ottaessa kärsimyksen vapaaehtoisesti vastaan, kehittyy siitä aivan mahtava voimavara, jonka voi oppia keskittämään johonkin hyödylliseen.
Keskitetyllä voimalla voi maalata elämänsä Monalisan.

Jälleensyntymisen, karman ja täydelliseksi kasvamisen mahdollisuuden valossa jokainen ihmissielu joutuu kasvamaan ja kehittymään.

...

Ajatella, että Konstanttinopolin kirkolliskokouksessa 500- luvulla vähemmän viisaat, vallanhimoiset papit menivät sörkkimään Kristuksen alkuperäisiä opetuksia ja keksivät SIJAISSOVITUSOPIN tilalle.

Ei Kristus meidän velkojamme ole maksanut.
Olemme itse kukin vastuussa omasta itsestämme.
Niin oikeudenmukainen on elämä!.

.....

Hippuliinan Hyasintti

koirankarva-tuppo hangella

Karvojen omistaja

Harjasin koiran takkuja ja heitin karvatupon pihallemme linnuille lämmikkeeksi pesiin, koska oli niin kovat pakkaskelit.
Seuraavana aamuna katsoin ikkunasta, että joko linnut ovat löytäneet pesälämmikkeen.
Hämmästykseni oli suuri, sillä lumihangesta pilkisti aivan oman koiramme näköinen pää!.
Liekö luonnonhenget olleet asialla ...
Ehkä halusivat tällä hauskalla yllätyksellä kiittää lämpimästä ajatuksesta.

Sielun kuva

Voi miten kauniisti tämä kuvastaakaan sielun tilaa "lepo". (kuva: Hyyvikäs järvi Hytissä 2017)

Sisäinen tuli

Lappeenrannan kellotapuli 2014

Zen sanoo: Pidä kaikkia pyhiä sanoja ja opetuksia perivihollisinasi.
Vältä niitä, koska sinun täytyy itse etsiä oma totuutesi.
Älä jäljittele ketään, seuraa ketään, ole oma aito itsesi.
Ihmisen täytyy löytää sisin olemuksensa itse, ilman opastusta, ilman opinkappaleita.
Yö on pimeä, mutta tulen voiman siivittämänä ihminen tulee vielä näkemään aamun sarastuksen.

Jokainen, jonka sisällä on palanut halu löytää totuus, on nähnyt sen.
 Muut toimivat pelkän uskon varassa.
Ne, jotka vain uskovat, eivät ole aitoja totuudenetsijöitä, he vain välttelevät uskonsa avulla olemassaolon suurta seikkailua.

(Osho Zen Tarot).

Vaikka kallion läpi

Suur-Saimaan lomakylä 2017

Kukka on ponnistanut itsensä päivänvaloon karun kallion uumenista. Pienuudestaan huolimatta se kohoaa kalliosta ylväänä kultaista valoa hohtaen.
Se ei häpeä olemassaoloaan, vaan sen loisto vetää vertoja taivaan kirkkaimmalle tähdelle.

Kun kohtaamme vaikean elämäntilanteen, meillä on kaksi vaihtoehtoa: voimme joko olla ärtyneitä tai ottaa haasteen vastaan ja kasvaa.
Kukka voi viitoittaa meille tietä, sillä sen elämänjano on johdattanut sen pimeästä valoon.

Elämän tuomia haasteita ei kannata vastustaa eikä yrittää kieltää.
Meidän on kohdattava ne ja raivattava tiemme niiden läpi, jotta voisimme kehittyä täyteen mittaamme ihmisinä.
On löydettävä itsestä tuo rohkeus, jotta voi puhjeta kukkaan.

(Osho Zen Tarot.)

Kokemuksia;

Kunpa aina muistaisikin, että jokainen koettelemus, pienempi tai isompi, on tarkoitettu  "ylitettäväksi".
 Paska kokemus pitää ensin ottaa tietoisesti vastaan, sitten ratkaistava,
 ja sen jälkeen heitettävä romukoppaan!.
Asia, jonka on kerran ratkaissut, niin hyvin kuin osaa, on jätettävä taakseen.
Ei ole hyväksi vetää jo kärsittyjä ja opittuja asioita takaisin luokseen.
Jos ei ole kyennyt ratkaisemaan ongelmaa ideaalisen hyvin, jää elämälle velkaa.
Karma oikaisee mahdolliset virheet, eikä siitä sen kummempaa.
Jos elämä vaatii, niin maksetaan lisää.
Surusta ei aina heti pääse eroon ja se on hyväksyttävä elämän tosiasiana.
Surun läsnäolo elämän taustalla ei ole välttämättä huono asia, sillä suru on syvällistä.
Joku viisas on sanonut, että autuuden kokemuksessa on surun syvyys ja ilon korkeus.
Luovassa elämässä on hyvä olla nuo molemmat elementit läsnä;
surun syvyys ja ilon keveys.

"On onnea surukin osaltaan, se vain elämänä täytyy oivaltaa", lauloi aikoinaan Päivi Paunukin.

Meidän Tellusta kutsutaan toisilla nimillä "Surujen tähdeksi" ja "Tuskallisten ponnisteluiden kouluksi".

Minulla ja miehelläni on samanlainen huumori. Saatamme nauraa ihan katketaksemme jollekin asialle.Välillä pitää ihan auto pysäyttää tien varteen, ettei aja metsään.
Kyynelehdimme vähintään yhtä usein, surusta ja myötätunnosta.

P. Kaunispuu


..........

Vesipeili

Tarina leijonasta

Leijona kuvitteli olevansa lammas, kunnes eräs vanha leijona otti sen hoteisiinsa ja vei lammen reunalle, jolloin leijona näki ensimmäisen kerran kuvansa heijastuksen lammen pinnasta.

Meistä moni on tämän leijonan kaltainen - käsitys itsestämme ei pohjaudu omiin kokemuksiimme vaan muiden mielipiteisiin.

Persoonallisuutemme on ulkomaailman muovaama ja se peittää alleen yksilöllisyytemme, joka olisi voinut kehittyä sisimmistämme käsin. Meistä tulee kuin lampaita, joilla ei ole liikkumavapautta ja jotka eivät tunne todellista luontoaan.
Meidän on aika katsoa itseämme peilistä ja lakata toimimasta muiden odotusten mukaan.
Tanssi, juokse, hulluttele, tee mitä vain, jotta sisälläsi uinuva leijona heräisi henkiin.

(Osho Zen Tarot).


Hmmm ...

Olen omin silmin nähnyt, miten lampaasta voi kasvaa leijona.
Jos haluaa auttaa lammasta kasvamaan leijonaksi, niin lähimmäisen tulee fokustaa vain hänen parhaimpiin puoliinsa ja korostaa niitä.
Sillä se mihin fokustaa, se kasvaa.